Valoa kohti

Viikonloppu oli ehkä stressaavinta koskaan. Mä en ole oikein kovin ihmisrakas tai muutenkaan mitenkään sosiaalisesti lahjakas. Kolme kaveria Keski-Suomesta bunkkasivat meillä viikonlopun yli enkä oikeasti voisi olla onnellisempi siitä, että voin taas kuulla omat ajatukseni. Tai kellon viisareiden tikityksen. Vaikka olihan niitä kaikkia kiva nähdä, en mä sitä sano.

Ne kisatkaan eivät menneet mulla henkilökohtaisella tasolla kovin kehuttavasti, mutta joukkueena vedettiin ihan älyttömän hyvin, ihan yli odotusten, vaikka joukkueen kokoonpanokin muuttui vielä kisa-aamuna. Sijoituttiin siis kolmanneksi, heti niiden kahden joukkueen jälkeen, jotka ovat dominoineet kaikkia aiempiakin osakilpailuja. Ou ja jee!

Viikonlopun jälkeen on vaan ollut hankala taas saada arjesta kiinni. Olen syönyt ja juonut liikaa ja nukkunut aivan liian vähän. Olin eilen pois koulusta ja tänäänkin kävin vain hakemassa pari monistetta. Huomenna sitten paremmin, vaikka herääminen on varmasti hankalaa aamulla, kun kohta on taas treenit.

Päivät ovat joka päivä taas vähän valoisampia, aurinko helottaa vihjaillen jo vähän lähestyvästä keväästä. Tai ehkä se on vaan mun mielessä, mutta en valita. Kyllä mä jaksan nyt.

Ai niin. Jos jonkun muunkin naama kuoriutuu liuskoittain irti kylmän ja kuivan ilman takia, tuo The Body Shopin hamppuvoide pelastaa. Tuo, ja stydein huulirasva minkä kykenet löytämään.