Uutta ja uuttavanhaa

   

Jostain syystä jokin menee aina pieleen, kun yritän kovin olla tunnollinen opiskelija. Mä en ehkä ole vielä ihan niin sinut tämän blogin kanssa, että voisin avautua täällä siitä, kuinka menkkapäissäni ryömin loskassa kouluun hakeaksi ruotsinopettajalta pari monistetta vain todetakseni kielistudion ovessa olevan "OPETTAJA ON SAIRAANA" -lapun. Ei sitten, en olisi halunnutkaan tehdä niitä tehtäviä! Niin!

Tästä takaiskusta huolimatta pyörähtelin vielä postissa ja kirppiksellä. Vihreänkeltaisenjonkunvärinen mekko on Katri Niskasen Nansolle suunnittelema Minttu. Suunnittelin käyttäväni sitä ennen kevättäkin tuon nahkatakin ja ison kaulahuivin kanssa. Bongailen aina välillä niitä ihania Acnen isoja kaulahuiveja eri blogeista ja haaveilen, mutta sellaiseen ei ole kyllä ikinä varaa. En onnistu koskaan löytämään sellaisia tarpeeksi muhkeita tuubihuiveja, ehkä kaikki tekevät omansa itse? Ehkä minäkin opettelen ensi talveksi, haluan sellaisen, jonka voi kiertää kuudesti kaulan ympäri!

Nahkatakin löytäminen oli vaikeampaa, kuin kuvittelin. En halunnut ostaa takkia uutena, eikä käytettykään saanut maksaa liikaa. Suunnilleen viidessäkymmenessä punnassa meni kipurajani ja tuo jopa vähän ylitti sen, mutta se on onneksi vielä nastampi, kuin mitä odotin. En ollut koskaan aiemmin kohdannut eBayssa sellaista, ettei joku myyjä olisikaan erikseen pyytäessä halukas toimittamaan Suomeen, mutta nahkatakkien kohdalla jouduin kohtaamaan monta pettymystä. 

Vakosamettimekko oli päivän ainoa kirppislöytö. Mulla on sama mekko myös keltaisena, ostin sen joskus Santulta. Harmikseni se keltainen versio ei ole koskaan mahtunut mulle tissien kohdalta, mutta tuo koon isompi istuu täydellisesti. Ei sen yhden vaatekoon verran pienentyminen pitäisi olla niin hankala juttu, vaikka niin se vaan tuntuu olevan. Siinä toivossa, että keltainen vakosamettimekko joskus mahtuu mulle, menen tänäänkin treeneihin. Ihan kuin en olisi tarpeeksi vihainen jo valmiiksi!