Öinen materiapostaus

Minä en ole kenkätyttö. En laukkutyttö, en hattutyttö. En korutyttökään. En vain osaa. Pidän kuitenkin noista kaikista. Kengistä ehkä eniten. Teininä yritin kai olla jotenkin gootti ja ihailen vieläkin jotain Demonian ja Pennangalanin hurrrjia platformsaappaita, mutta en osaisi käytää sellaisia enää. Samalla tavalla kolahtaa vaikka Iron Fistin tai Irregular Choicen kengät, mutta niiden epäkäytännöllisyys rassaa. Ei olisi koskaan käyttöä. En harrasta juhlia.

Kuvasin ihanan yön, portfolion valmistumisen ja neljän päivän vapaiden ratoksi joitakin lempikenkiäni. Kaikkia näitä kenkiä yhdistää hyvälaatuinen materiaali, suhteellisen simppeli design ja käytännöllisyys. En osaa käyttää huimia korkoja, vaikka jotkut Jeffrey Campbellin Litat olisivat ihanat. En vain osaisi. Enkä oikein ymmärrä, kun niin monet aina valittelevat kenkiään ja rakkojaan. Minäkin varmaan joskus valitin, enää en sellaisia popoja käyttäisi, jotka sattuvat. Sattuu niin paljon aina muutenkin. Nytkin sattuu. Ajattelin, että minusta tulee vahva ja leikin käsipainoilla. Jos en voi olla laiheliini keijukainen, voin olla sitten hurja amatsoni vaikka. Laihtua pitäisi silti ja yritänkin, se ei vain ole helppoa, kun pupu on leiponut niin hyviä kaakaokeksejä.

Jotkut noista kengistä olen löytänyt käytettyinä, jotkut maksoivat opiskelijalle aivan liikaa. Kevät ja syksy ovat parasta aikaa, kun voi käyttää kaikenlaisia kenkiä, tai olla sitten vaikka paljain jaloin. Se on kaikkein parasta.

Olisipa jo aamu. Haluan jo kierrätyskeskukseen, ehkä saisin pupun houkuteltua ajamaan mut kirppiksenkin kautta. Mulla on sellainen olo, että päivästä voi tulla ihana, jos en väsähdä. Varmaan kyllä väsähdän.