Lempimekossa

Minä vähän niin kuin nukuin yhden päivän yli. Kirppistelin vasta tänään. Ei ollut oikein mitään, ei edes ihan-kiva-juttuja. Nuo keskimmäisen kuvan ylihintaiset huopikkaat kyllä löysin, made in DDR. Ne ovat aika isot minulle, mutta villasukkien kanssa täydelliset talvikengät. Minä vähän niin kuin säästin sata euroa, kun ei tarvitsekaan ostaa Lahtisia koville pakkasille. Kierrätyskeskuksesta löysin myös kolmet sellaiset klipsikorvikset, yhteensä 1,70 euroa.

Nuo minä-kuvat on ensimmäiset pupun ottamat järkkärikuvat ikinä, olen aika ylpeä siitä. Kivaa on minusta sekin, että ensimmäisessä asukuvassani on lempimekkoni. Kun näin tuon Valtterissa joskus viime talvena tai keväänä tai jotain, tönin varmaan mummon jos toisenkin kumoon. Kuosi oli niin siisti. Luulin ensin verhoiksi, mutta olikin mekko. Sitten katsoin kokolappua, XS. Sitten katsoin mekkoa, se näytti puolijoukkueteltalta, mutta olisi voinut kinnata hartioista. Ja sitten kysyin hintaa ja puristin silmät kiinni, myyjä sanoi muistaakseni viisi euroa. Se oli sellainen shut up and take my money -hetki. Mekko on Vuokko Nurmesniemen suunnittelema ja jos minun pitäisi valita palavasta talosta yksi vaate jonka pelastan, se olisi tuo. Takki taas on ehkä viime vuoden parhaita ostoksia, ja tietysti Varustelekasta.

Syötiin juuri ehkä paras fetasalaatti ikinä ja nyt vain odotan iltaa kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on se, että lähetin pitäisi tuoda mun Lazy Oafin paketi ja toinen, painavampi syy on se, että ostettiin lohimedaljonkeja. Yleensä ei ole varaa eikä varmaan nytkään olisi ollut, mutta tortillat olisivat varmaan tulleet ihan yhtä kalliiksi. Avokadotkin olivat kivikovia, eikä tortilloita voi tehdä ilman kunnollista guacamolea.

Onko tuo turkoosi hiuksissa niin paha? Alan kai pitää siitä.