Hippikauhtana

Ulkona on niin kylmä. En ole vielä mennyt ollenkaan nukkumaan enkä taida oikein ehtiäkään, kun tunnin päästä ollaan jo matkalla treeneihin. Ollaan käyty lauantaisin pupun ja pupun parhaan kaverin kanssa Keravalla treeneissä, kun lähempänä ei ole kuin kerran viikossa. Bensaa palaa, mutta saanpahan liikuntaa. Piti tänään soittaa salille ja kysyä, onko mun sopimus vielä voimassa, mutta jotenkin kummassa se vähän jäi. 

Kävin kyllä aamupäivällä kaupungilla ja olin aika onnellinen, ihan vain koska aurinko. En muista milloin olisin viimeksi nähnyt auringon! Kävin sushilounaalla ja lähetystorilla ja divarissa. Sushi oli hyvää, lähetystorilta ei löytynyt mitään ja divarissa oli paljon kirjoja, jotka olisin voinut haluta, mutten halunnut maksaa Maameren tarinoista ihan niin paljoa. Ostin kuitenkin Kaari Utrion Ruman kreivittären, vaikka petyinkin viimeisimpään lukemaani Kaarin kirjaan. Tämä vaikuttaa kuitenkin vähän kiehtovammalta. 

Pakko kyllä sanoa, että olisin tänään antanut mitä vaan pitkistä kalsareista! Aamupäivällä ei vielä tullut kylmä, mutta myöhemmin harmitti, kun pupu vei mut tosi kauniiseen paikkaan yhteen metsään sellaiselle kalliolle, josta näki järvelle ja pelloille. Sieltä näkisi kuulemma tähdetkin tosi kivasti, jos menisi yöllä. En vaan oikein voinut nauttia maisemasta, kun peba meinasi jäätyä irti. 

Mä en taida päästä tosta Saksan armeijan takista yli koko talvena. Se on vaan paras. Kymmenen asteen pakkasissa lämmitti myös joskus hippiaikoina Valtterista parilla eurolla pelastettu kauhtana, jonka olin meinannut jos viskata kirppiskasaan, kun ei muka ollut enää käyttöä. No onhan tuolla. 

Haluaisin pitää hiuksia useammin kiinni, mutta kun ei vaan sovi. Enkä osaa tehdä kunnon sotkunutturaa päälaelle, aina valuu tuonne niskaan. Suatana sentään.