Ihan ensimmäinen postaus! Postauksen kuvituksena joitain valikoituja kuvia tältä joululta. En voisi oikeastaan olla onnellisempi. Jos musta olisi kuvia, se varmaan näkyisi niissäkin. Kaikki on vaan hyvin, kuunnelkaa Husky Rescuen Onnellisuus. Se voisi olla mun kirjoittama, jos siis osaisin kirjoittaa niin kauniisti.
Tänä Viime vuonna joulu näytti tosiaan tältä. Hyvää ruokaa ja mun elämän tärkeimmät ihmiset, joista molemmat näkyy näissä kuvissakin. Jouluateria mummun luona oli sellaista harvinaista rentoutunutta yhdessäoloa, jota meidän perheessä ei muuten harrasteta. Jouluruoka syötiin tänä viime vuonna aatonaattona, muuten joulun aikaan vedettiin lähinnä mättöä. Maailman parasta metsäsieni-vuohenjuusto-punasipulipitsaa ja hampurilaisia soijapihveillä. Voisin joskus laittaa ohjeita, ollaan pupun kanssa hiotu näitä niin huippuunsa, kuin vain olla ja voi. Voisin melkein elää näillä. Ja sushilla. Ja soijakaakaolla.
UV:tä vietettiin lanittaen pupun ja pupun parhaan kaverin kanssa. Toinenkin kaveri soitti illalla ja tuli mestoille. Tarjoiltiin sangen yllättäen metsäsienipitsaa ja ihania, ihania juustoja. Ne ei ihan ehtineet kuviin, enkä UV:nä jaksanut muutenkaan kaivaa kameraa esiin kertaakaan. Jossain vaiheessa pupun parhaan kaverin repusta löytyi yllärirommipullo ja ne kestit jatkuivat aamukymmeneen. Tavallaan vähän kaipasin sitä, että mulla olisi ihan omia kavereita, mutta en liikaa.
Koulu oikeastaan alkaa vasta ensi viikolla, joten voin vielä vain kellua. Tänään pitäisi käydä hakemassa jotain infopapereita tulevaa duunipaikkaa varten, postissa hakemassa jokunen aleshoppailupaketti ja ehkä varaamassa tatuointiaika. Löysin kaverin mulle tekemän tatuointisuunnitelman yllättäen koneelta ja ehkä mulla olisi jo rohkeutta, rahaakin. Ajattelin ostaa myös hiusvärin. Mikään ei innosta pukeutumaan paremmin, kuin uusi hiusväri.
Olisikohan mun pitänyt jotenkin esitellä itseäni tässä? Se tuntuu aina niin epäluontevalta, mä muutun muutenkin koko ajan.
UV:tä vietettiin lanittaen pupun ja pupun parhaan kaverin kanssa. Toinenkin kaveri soitti illalla ja tuli mestoille. Tarjoiltiin sangen yllättäen metsäsienipitsaa ja ihania, ihania juustoja. Ne ei ihan ehtineet kuviin, enkä UV:nä jaksanut muutenkaan kaivaa kameraa esiin kertaakaan. Jossain vaiheessa pupun parhaan kaverin repusta löytyi yllärirommipullo ja ne kestit jatkuivat aamukymmeneen. Tavallaan vähän kaipasin sitä, että mulla olisi ihan omia kavereita, mutta en liikaa.
Koulu oikeastaan alkaa vasta ensi viikolla, joten voin vielä vain kellua. Tänään pitäisi käydä hakemassa jotain infopapereita tulevaa duunipaikkaa varten, postissa hakemassa jokunen aleshoppailupaketti ja ehkä varaamassa tatuointiaika. Löysin kaverin mulle tekemän tatuointisuunnitelman yllättäen koneelta ja ehkä mulla olisi jo rohkeutta, rahaakin. Ajattelin ostaa myös hiusvärin. Mikään ei innosta pukeutumaan paremmin, kuin uusi hiusväri.
Olisikohan mun pitänyt jotenkin esitellä itseäni tässä? Se tuntuu aina niin epäluontevalta, mä muutun muutenkin koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti